Tämän artikkelin tarkoituksena on kertoa kotoutumisyksikön työstä kiintiöpakolaisten kanssa – lisätäksemme ymmärrystä siitä, millaista on saapua uutena Pietarsaaren seudulle ja miten työskentelemme edistääksemme kotoutumista.

Artikkelia varten olemme haastatelleet kotoutumispäällikkö Anna Kotka-Bystedtiä, kotoutumisohjaajia Annika Hägeriä ja Minna Faggea sekä maahanmuuttajien työllistämisen koordinaattoria Ida Strandbergia.

Taustaa

Pietarsaaren seutu otti vastaan ensimmäiset kiintiöpakolaisensa jo vuonna 1989. Vuonna 2010 käynnistettiin yhteinen kotoutumisyhteistyö Pietarsaaren, Luodon, Kruunupyyn, Uudenkaarlepyyn ja Pedersören välillä – tavoitteena kokonaisvaltainen kotoutumistyö.

– Nykyisin Pietarsaaren seudulla on valmius ottaa vastaan 50 kiintiöpakolaista vuodessa, kertoo kotoutumispäällikkö Anna Kotka-Bystedt.

Pietarsaaren kotoutumisyksikössä työskentelemme kiintiöpakolaisten, perheenyhdistämisten, oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden sekä hätätapausten ja kotikunnan saaneiden tilapäistä suojelua saavien henkilöiden parissa.

– Kiintiöpakolainen on henkilö, joka on joutunut pakenemaan kotimaastaan ja siirtymään toiseen maahan, mutta ei voi jäädä sinne pysyvästi. UNHCR (United Nations High Comissioner for Refugees) valitsee nämä henkilöt uudelleensijoittamista varten kolmanteen maahan. Tilapäistä suojelua saavat henkilöt ovat tällä hetkellä pääasiassa Ukrainan sodan pakolaisia. Kun heille on rekisteröity kotikunta, he kuuluvat kunnan palveluiden piiriin, Kotka-Bystedt selittää.

Kotoutumisyksiköllä on tällä hetkellä noin 300 asiakasta, jotka saavat tehostettua ohjausta kahden ensimmäisen vuoden ajan saapumisensa jälkeen.

Valmistelut ja ensimmäiset päivät Pietarsaaren seudulla

Kotoutumisohjaaja Annika Häger kertoo:
– Jokainen pakolaisten vastaanotto vaatii huolellista suunnittelua. Kuntapaikat jaetaan ja asunnot etsitään ja kalustetaan. Tämä tehdään yhteistyössä paikallisten Punaisen Ristin osastojen ja Puusepänverstaan kanssa. Samalla valmistellaan hakemuksia ja viranomaislomakkeita sekä tiedotetaan eri yhteistyökumppaneille, kuten terveydenhuoltoon, kouluihin, päivähoitoon ja tarvittaessa myös vammaispalveluihin.

Koska tulijat harvoin tuovat mukanaan muuta kuin henkilökohtaisia tavaroita, asuntoihin hankitaan myös perustarvikkeet.

– Kun kiintiöpakolaiset saapuvat, me kotoutumisohjaajat otamme heidät vastaan, kertoo Minna Fagge ja jatkaa:
– Pitkien ja väsyttävien matkojen jälkeen ensimmäinen ilta pidetään yksinkertaisena – lyhyttä infoa puhelintulkin avulla. Seuraavina päivinä he opettelevat käytännön asioita: miten ostetaan ruokaa (esim. punnitaan hedelmiä ja löydetään heille uusia elintarvikkeita), käytetään pesukonetta, pukeudutaan lämpimästi kerroksittain ja tutustutaan kirpputoreihin vaatteiden ja muiden tarpeiden hankkimiseksi.

Terveystarkastukset järjestetään ja huolehditaan henkilökorttien, pankkitilien ja tunnusten hankinnasta. Uudet tulijat rekisteröidään työllisyyspalveluihin, jotta heille laaditaan yksilöllinen kotoutumissuunnitelma. Tie kielikoulutukseen voi kestää useita kuukausia, mutta se on tärkeä edellytys itsenäiselle selviytymiselle.

Kotoutumisasiakkaat valitsevat itse, opettelevatko he suomea vai ruotsia. Päätös perustuu kotoutumisohjaajien antamaan tietoon Pietarsaaren seudun kieliolosuhteista ja ruotsin asemasta vähemmistökielenä Suomessa. Koko prosessin ajan he saavat jatkuvaa ohjausta kotoutumisyksiköstä, kotikäyntejä ja palvelua Kotoutumisportissa.

Tie työelämään

Tavoitteena on, että kotoutuja-asiakkaat pystyvät noin kahden vuoden kuluttua elämään itsenäisesti yhteiskunnassa – mahdollisesti Kotoutumisportin kevyellä tuella.

– Kaksi vuotta on todella lyhyt aika oppia kieli ja kaikki tarvittava, mutta se on aika, joka meillä on käytettävissä, Fagge sanoo.

Kun kielitaito on toimivalla tasolla, osa jatkaa opintoja tai kouluttautuu uudelleen, kun taas toiset hakevat työtä suoraan. Työn löytäminen ilman hyvää kielitaitoa on usein haaste seudullamme, ja siksi kaikkia kannustetaan panostamaan kielen oppimiseen.

– Samalla on muistettava, että monilla kotoutuja-asiakkailla on erityisiä haasteita – jotkut ovat lukutaidottomia, toisilla on vammoja tai traumoja, jotka pidentävät tietä työelämään, Kotka-Bystedt huomauttaa.

Kannustamme myös asiakkaitamme osallistumaan vapaa-ajan toimintaan – se vahvistaa osallisuutta, rakentaa verkostoja ja voi avata ovia työelämään.

Yleinen väärinkäsitys on, että maahanmuuttajat eivät haluaisi työskennellä. Todellisuudessa he ovat usein erittäin motivoituneita.

– Haluamme rohkaista alueen työnantajia antamaan asiakkaillemme mahdollisuuden – osoittamaan rohkeutta ja halua ottaa heidät mukaan suomalaiseen työelämään, sanoo Ida Strandberg, maahanmuuttajien työllisyyskoordinaattori.