Koulupuutarha – Pohjoinen kukkakeidas Pietarsaaressa

Koulupuutarha on vierailun arvoinen paikka kaikkina vuodenaikoina.

Toukokuusta myöhäissyksyyn saakka kävijä voi todistaa jatkuvaa näytelmää jossa eriväriset ja -muotoiset kukat seuraavat väsymättä toinen toistaan vuoden edetessä.

Puutarhan historia

Apteekkari Victor Schauman (1822-1872) perusti Pietarsaareen kasvihuoneen (ansarin) ja kauppapuutarhan vuonna 1854. Hänen vaimonsa Elise (1826-1914) jatkoi toimintaa miehensä kuoltua. Erilaisin lahjoituksin heidän perillisensä luovuttivat vuosien 1915-1919 aikana tämän kasvihuoneen ja siihen kuuluvan noin 1 ha:n kokoisen maa-alueen sekä merkittävän rahasumman Pietarsaaren kaupungille, sillä ehdolla, että paikalle perustettaisiinkoulupuutarha.

Schaumanin koulupuutarhan vuonna 1918 annetun ohjeiston 1 §:n mukaan tarkoituksena on ”edistää Svenska Realläroverketissä sekä kaupungin kouluissa annettavaa kasvitieteenopetusta sekä herättää ja kehittää paikkakunnan väestön aisteja kasvimaailmankaunedelle, ihmeille ja hyödylle”.

Koulupuutarhan suunnitteli puutarha-arkkitehti Bengt Schalin ja se toteutettiin vuosina 1916-1932. Myöhemmin puutarhaan on tehty pienehköjä täydennyksiä. Kartassa varsinaisen koulupuutarhan raja on merkitty katkoviivalla.

Puutarhan lyhyt esittely

Puutarhan Yläpuisto edustaa klassista puistoarkkitehtuuria tarkasti eroteltuine kävelyteineen ja lajien ja teemojen mukaan jaettuine palstoineen. Yläpuiston aukiolle johtavan kulkutien reunustalla on Victor Schaumanin rintakuva. Aukio, jota voidaan pitää puutarhan sydämenä, on arkkitehtonisesti kuin osa Ludvig XIV:n Versailles’ta. Alue on jaettu järjestelmällisesti ja tiukan arkkitehtonisesti eri kasviheimojen lohkoihin. Alueen keskiosaa hallitsee aurinkokello.

Pehmeälinjaiselle Alapuistolle ovat ominaisia kaarevat kävelytiet ja kivikkoistutusten reunustamat nurmikot. Täältä löytyy soliseva vuoripuro, kalalammikko kultakarppeineen ja suihkulähteineen, mäenrinteeseen kätkeytyvä luola, ruusutarha sekä runsaasti hienoja vanhoja puita ja pensaita.

Koulupuiston taustalla komeilee Bertel Jungin suunnittelema upea lukiorakennus, joka valmistui vuonna 1904.

Ulkonäyttämö ja luiskat

Puistoon rakennettiin v. 1992 pysyvä ulkonäyttämö erilaisia tapahtumia varten. Se on tapahtumapaikkana useimmille kaupungin suurista juhlista, mm. suurelle osalle Jaakon Päivien tapahtumista.

Puiston eri osien välille on rakennettu luiskia helpottamaan liikuntaesteisten siirtymistä paikasta toiseen.

Eri osastot

Alapuisto

Pehmeälinjaiselle alapuistolle ovat ominaisia kaarevat kävelytiet ja istutusten reunustamat nurmikot. Täältä löytyy soliseva vuoripuro, suihkulähde kalalammikkoineen, mäenrinteeseen kätkeytyvä luola ja runsaasti hienoja, vanhoja puita ja pensaita. Kaikki Koulupuutarhan puut ovat mainitsemisen arvoisia ja monet niistä kasvavat pohjoisempana kuin oikeastaan pitäisi olla mahdollistakaan. Joukossa on poppeli-, koivu- ja kuusilajeja, tuohituomi (Prunus maackii), mantshurian jalopähkinä (Juglans mandshurica) ja hevoskastanja (Aesculus hippocastanum). Puistossa kasvaa myös saarnivaahtera (Acer negundo), kynäjalava (Ulmus laevis), halava (Salix pentandra) ja vienokirsikka (Prunus maximowiczii) ym. Useimmat näistä puista ovat jo todella vanhoja.

Aukio

Aukiota voidaan pitää puutarhan sydämenä. Sitä ympäröi joukko kuusia, jotka leikataan muotoonsa joka kolmas vuosi. Bengt Schalin oli suunnitellut aukiolle myös suihkulähteen, jota ei kuitenkaan ole toteutettu.

Aloittelijan osasto

Tämä hyötykasvien osasto on tarkoitettu lähinnä opetuskäyttöön. Lukion vastaisen muurin vierellä kasvaa sekä yksi-, että monivuotisia köynnöskasveja. Aloittelijan osastossa on kaksikymmentä penkkiä, joissa kasvaa erilaisia viljalajeja, rehukasveja, palkokasveja, sipulikasveja, kaalikasveja, maustekasveja, nautintoaine kasveja, kuitukasveja, hunajakasveja, ja lääkekasveja ym. Lääkekasvien yhteydessä tiedotetaan niiden lääkinnällisistä ominaisuuksista ja sairauksista, joihin niitä on käytetty.

Perinnöllisyysoppi

Tässä osastossa voi nähdä, kuinka kasvien muoto ja värit muuttuvat risteytysten seurauksena. Mendelin koekukalla, Mirabilis jalapalla on täällä aina paikkansa. Lisäksi tässä penkissä kasvaa kirjava- ja juovalehtisiä kasveja kuten maarianohdake ja viiruhelpi sekä valko- ja sinikukallisia kellokasveja. Kaksivuotisen salkoruusun (Alcea rosea) muoto ja väri ovat sittemmin muuttuneet vaihdellen puolikerrotusta yksinkertaiseen ja tummanpunaisesta valkoiseen ja kellanpunertavaan.

Systemaattinen osasto

Alue on jaettu systemaattisesti eri kasviheimojen lohkoihin. Alueen keskustaa hallitsee aurinkokello, joka on näyttänyt ajankulkua jo vuodesta 1920. Alueen ympärille istutettiin aikoinaan kolmetoista virginiantuomea, joista kaksi on vielä jäljellä. Täällä kasvaa myös vanha paratiisiomenapuu, joka peittyy valkoisiin kukkiin joka kevät. Useimmat kasviheimot löytyvät täältä kuten esim. Apiaceae, Saxifragaceae, Fabaceae, Rosaceae ja Asteraceae ym.

Kukkaisbiologia

Maantieteellisen osaston pohjoispuolella on nk. pitkä penkki, jossa voi perehtyä kasvien erilaisiin leviämis- ja lisääntymistapoihin. Siellä kasvaa mm. seittitakiainen ja maarianverijuuri, joiden siemenet tarttuvat ohikulkeviin ihmisiin ja eläimiin. Metsämansikat puolestaan leviävät rönsyilemällä ja mukulaleinikit pienten mukuloiden avulla. Osassa penkkiä kasvaa laivojen ja junien mukana tänne kulkeutuneet painolastikasvit. Niiden joukossa ovat mm. ukonpalko (Bunias orientalis), kreikkalainen Verbascum thapsus eli ukontulikukka, keltamaite (Lotus corniculatus) ja rohtoraunioyrtti (Symphytum officinale).

Luonnonvaraiset kasvit

Tälle osastolle on sijoitettu suuri osa luonnossa kasvavista kasveistamme. Täällä kasvavat mm. heinä-, niitty-, suo-, köynnös- ja varpukasvit.

Ekologia

Ekologian osaston metsä vastannee pääsääntöisesti Suomen puustoa. Pohjoisimmassa osassa kasvavat koivut, männyt, lehtikuuset, pähkinäpensas ym. Eteläosaan ovat sijansa saaneet mm. tammi, lehmus, lehtosaarni, ruotsinpihlaja ja tuomi. Puiden keskelle ovat juurtuneet monet luonnonvaraiset kasvit ja siksi aluskasvillisuus leikataan yleensä vain kerran kesässä, jotta nämä villit kasvit saisivat kasvaa niin rauhassa kuin mahdollista.

Ruusualue

Keväällä 1989 siirrettiin muuria seuraileva kävelytie muutama metri ulospäin ja näin saatiin tilaa ruusualueelle, jonne tilattiin ensimmäiset ruusut jo samana keväänä. Nyt ruusualueella voi tutustua noin sataan eri lajikkeeseen. Joukossa on neidonruusuja, ranskanruusuja, neilikkaruusuja, puistoruusuja ja köynnösruusuja ym.

Lue lisää

Katso kartalta